<<< Kukat, pensaat ja puut >>>

En voisi olla pelkästään hyötyviljelijä. Tai ainakin toivon, ettei koskaan olisi niin ankarat olosuhteet, ettei kukkia ja muita kasveja voisi kasvattaa yksistään silmäniloksi. Mutta esteettisten syiden lisäksi löytyy myös ekologiset syyt kukkien kasvattamiseen. Lisäähän erilaisten kasvien, pensaiden ja puiden kasvatus elämän monimuotoisuutta ja parantaa ilman hiilitasapainoa (kasvit toimivat hiilinieluna). Lisäksi siinä sivussa voi yrittää vaalia harvinaisia tai uhanalaisia maatiaislajeja, jos mahdollista.

Monivuotiset

Pihamme monivuotisia kukkia ovat: karpaattienkello, lavendeli, särkynyt sydän, myskimalva, ruusumalva, tiikerinlilja, ruskolilja, kultatyräkki, jalokallioinen, kivikkosuopayrtti, siperianunikko, idänunikko, maksaruoho, jalomaarain (ei tee marjaa, mutta kukkii kauniisti!), pioni, tarhadahlia, sarvi- ja tarhaorvokki, pelargonia. Pensaita ovat: japaninhappomarja, syreeni, kurtturuusu, rusokuusama, kellokuusama, juhannusruusu, koristevadelma, mustaselja, orapihlaja ja siperianherne.

Villisti kasvavat

Paitsi tavanomaisimpia kukkijoita, pihaltamme löytyy myös joitain hiukan harvinaisempia luonnonkasveja sekä villiintyneitä puutarhakarkulaisia. Muutaman olen tuonut löytölapsena pyörämatkan varrelta kotiin kasvamaan ja joitain olen kasvattanut siemenpussista. Villeistä kukkijoista voisi mainita seuraavat: sinivuokko, oranssikeltano, illakko (valkoinen ja vaaleanlila), hirvenkello, maatiaisakileija, kissankello (joka päätti juurtua tonttimme ulkopuolelle tien varteen), kielo, rentukka, suikeroalpi ja puistolemmikki. Näiden kannat ovat lisääntymään päin. Pihalta löytyy myös runsaasti rohtoraunioyrttiä ja elämänlankaa, mutta ne meinaavat lisääntyä itsestäänkin niin paljon, ettei minun ole tarvinnut puuttua siihen puoleen lainkaan. Kahden lajin kanssa olen ollut peräti sotajalalla (lupiini ja jättipalsami), kun meinasivat vallata liikaa alaa muilta.

Yksivuotiset

Joka vuosi kasvatan myös yksivuotisia kukkia siemenestä, vaikka useat niistä vaativat pitkän esikasvatusajan ja koulimisen. Yksivuotiset taitaa olla paheeni, josta pyrin joka vuosi eroon, mutta aina niitä silti tulee kasvatettua lähes sadoittain. Tänä vuonna (2006) kasvatin ensi kertaa samettikukkia (ehkä n. 50 – 60 kpl yhteensä). Niissä onkin ollut ensikertalaisella ihmettelemistä, nyt kun ne ovat kukkaan jo kaikki puhjenneet heinäkuun koitettua. Esikasvatettavien joukossa oli tänä vuonna lisäksi kosmoskukka, ahkeraliisa, koristekaali, pensas- ja köynnöskrassi, päivänsini ja mustasilmäsusanna ja tietysti pelargonian pistokkaat. Maahan suoraan kylvin erilaisia kehäkukkia, tuliunikkoa, kesäkukkasiemensekoituksia ja sinisievikkiä.

Lavender Storm

Suurin suosikkini yksivuotisista on ollut jo pitkään petunian eräs värihybridi, Lavender Storm, jota yritän joka kevät kasvattaa niin monta kuin saan esikasvatukseen mahtumaan sisäikkunoiden liepeille. Tätä ihanampaa kesäkukkaa en tiedä: värisävy on hehkeän viehättävä siniselle ailahteleva ruusunpunarosa. Kukat suuret ja kauniin laineikkaat, kasvutapa voimakas, säänkestävyys omaa luokkaansa, lehdistö kirkkaanvihreä ja rehevä, kukinta runsas ja tiheä. Kukan malli on joko pysty, leveä tai riippuva kasvatustavan mukaan. Hyvänä syksynä se kukkii ulkona lokakuun puolellakin. Lavender Storm muistuttaa vanhan ajan ruusua enemmän kuin petuniaa. Tänä vuonna kasvatin tätä petuniaa n. 70 kpl. Kasvi on myös hyvin uusiutuva ja pahankin katkeamisenkin jälkeen kasvaa uudestaan koko komeuteensa.

Käkkyrämännyt

Eräs projekti pihallamme on ollut kuusiaidan tekeminen. Nyt kolmatta kesää sitä on pidennetty muutama metri kerrallaan. Taimet on haettu lähistön joutomailta, kuten junaradan varresta. Kasvatan siemenestä lisäksi vuori- ja kääpiövuorimäntyä sekä joitain jalokuusia. Alapihalla (tonttimme on Palojoen rantatöyräällä) kasvaa eri ikäisiä koivuja, pajuja, tuomia, kuusia sekä kaksi arviolta lähemmä 100-vuotiasta käkkyrämäntyä. Toinen niistä on kallistunut uhkaavasti, mutta toinen honka törröttää sen verran tukevasti, että se saattaa porskuttaa vielä pitkäänkin. Niiden seuraajien istuttaminen olisi eräs projekti, joka pitäisi toteuttaa lähivuosina. Taimen istutuspaikan pohjustus vain pitäisi tehdä kunnolla, sillä joki tulviessaan kastelee alapihan niittyä, ja liika kosteus voi olla nuorille taimille sangen vaarallista.

Haapa ja pihlaja puuttuvat

Tontiltamme puuttuu tällä hetkellä haapa ja pihlaja, jotka toivon voivani istuttaa johonkin lähitulevaisuudessa. Haapa olisi siksi kiva, kun se ilmoittaa lehtien kahinalla pienenkin tuulen vireen ja reippaassa tuulessa se havisee tunnelmallisesti. Tammen taimia on jostain siunaantunut kaksi kappaletta keskelle erästä etupihan kukkapenkkiä (kellähän naapurilla kasvaa tammi?), mutta paikan niille löytäminen voi olla vaikeaa, sillä tammi tarvitsee paljon tilaa isona ja sitä olisi sääli kaataa komeana aikuisena tilanpuutteen vuoksi. Kukahan tarvitsisi tammen taimia? Sitten ojanpientareella kasvaa 10-senttinen pihlajantaimi. Se olisi kiva saada kasvamaan myös johonkin; pihlaja on puuna kaunis ja moni-ilmeinen ja piha ilman pihlajaa on jollain tapaa vajaa.

Yhdeksän vuotta on nyt aherrettu oman pihan kimpussa. Hauskinta omassa pihassa on tietenkin se, että sitä saa tehdä kaiken omaan tahtiinsa ja tilanteiden mukaan, harrastuksena kun hommaa saa pitää. Enkä ensimmäisinä viitenä vuotena tehnyt kukkien eteen juuri mitään, kun aika meni juuresten, sipulien ja muiden syötävien kasvien kasvattamisen opetteluun. Paraatipaikat kasvoivat meidän pihalla pelkkää perunaa ensimmäiset viisi vuotta!

Rennointa aikaa puutarhurille on tietenkin talvi. Keväällä on esikasvatus, maanmuokkaus- , kylvö- ja istutuspuuhat. Kesällä taas saa juosta kilpaa kastelun ja rikkaruohojen kanssa ja syksyllä tulee monesti kiire saada sato talteen. Mutta talvella saa laatia suunnitelmia kaikessa rauhassa ja uneksia vaikka maailman kiehtovimpien kasvien kasvattamisesta. Kesäkauden aikana jonkun pienen haaveen saa aina toteutettuakin. Mutta näinpä jää haaveita myös seuraavien vuosien varalle.

Viimeksi päivitetty 16.7.2006
© Mikaela Vuorio 2006